Loput taimet upposivat maahan yllättävän joutuisasti. Olimme iltapäivällä valmiit, mikä sai pyörän nytkähtämään illalla liikkeelle. Jälleen lähdin, vaikka yökikin olisi voinut jäädä. Tällä kertaa syy oli kuitenkin selvä. Päivän helteen jälkeen illan viileydessä oli mukava polkea.
Hyvästit eivät ehkä olleet aivan yhtä haikeat kuin Vilppulassa, mutta olinkin ollut Simolan syöttöpossuna melkoisesti pidemmän aikaa. Tahto luontoon ja vapaaseen leijuntaan oli kova. Hyvästit olivat kuitenkin sydämelliset. Isäntä lähti ennen minua. Meni valvomaan hirviporukan ammuntoja. Iloiset silmät ja lämpimänluja kädenpuristus. Lupasi yösijan, jos joskus vielä paikkakunnalla poikkean ja tuntui olevan hyvillään vierailustani. Minä lupaan vielä poiketa. Vaikka isäntää hieman jännitin, niin hänen kanssaan oli mukava olla, hörppästä sahtia ja heittää huulta. Taas yksi mies, jonka kanssa lähteä huoletta vaikka sotaan. Emäntä keitti lähtökahvit ja saattoi matkaan. Iloinen nainen, jonka silmät katsovat elämää tarkkaan. Sain läksijäisiksi emännän huomioita itsestäni ja ilosta, jota koetan kätkeä. Ehkä emäntä jakaa elonohjeita hieman turhan kärkkäästi (hän itse tämän sanoi), mutta ei hän hölmöjä puhu. Pienet asiat, arjen voima ja totuuden hyväksyminen yhdistettynä persoonalliseen lapsenuskoon. Niistä hän sanoo onnen olevan rakennettu ja on huolissaan nykymaailman menosta, josta tuntuu todellinen onni ja toivo kadonneen. Helppo yhtyä tuohon. Lopuksi hän antoi iloisen hymyn, vastasi puhelimeen ja jäi aitan kuistille pulisemaan.
Koska vaalit ovat vasta olleet ja hallitusneuvottelut junnaavat, sekä persut ovat ratkaisijan asemassa, niin palaan palaan politiikkaan ja otan puheeksi myös tukian perheen.
Olen ollut vasta vaähän aikaa matkassa, mutta olen saanut loistavan näköalan persuihin. Täällä maantasolla Halla-ahon älykäs ilkeys, Nietzeläinen arvomaailma ja Soinin katteeton, vaikka ihmislähtöinen populismi loistavat kaukaisuudellaan. Täällä EU on käytäntöä ja ihminen on ihminen riippumatta uskonnosta, tai syntyperästä.
Tukian isäntä oli persujen listoilla vaaleissa. Ei päässyt läpi, vaikka olisin sen hänelle kernaasti suonut. Vain homojen adoptiosta olimme eri lähtölinjoilla, mutta siinäkin yhteiselo onnistui. Rasismista ei näkynyt merkkiäkään. Päin vastoin. Perheen tytär toi aikanaan Vietnamista tiskijukan miehekseen ja niin mies kuin muutkin paikalliset siirtolaiset ovat saaneet hyväksynnän. Toden sanoin puhuimme, että pienillä paikakunnilla hyväksyntä on ehkä helpompaa kuin kaupungeissa, missä on helpompi eristäytyä ja leimata massoja. (Tätä pohdimme myös Simolassa.) Voisin sanoa, että oikeat perussuomalaiset arvot puolueesta riippumatta ovat pienyrittäjyys, toisesta huolehtiminen, turhan byrokratian ja loiselämisen vieroksunta ja pienen arjen ilot ja surut. Se mikä on maailman politiikkaa, on aika vierasta. Lähinnä tuumataan, että pienellä eletään ja asioiden tulee kehittyä rauhassa ja ilman kovan rahan lobbausta. Kaikkien kanssa ollaan kuitenkin valmiit tulemaan toimeen ja tahdotaan ymmärtää jokaista yksilöä. Uskoisin etteiVÄT Halla-aho ja Soinin populismi olisi niin hyvin pärjänneet, jos olisi ollut jokin rauhallisenpi vaihtoehto. Mutta ei ollut. Keskitie on vieläkin löytämättä.
Jatkan aiheesta, jahka näen ja kuulen lisää. Yksi ilo tässä matkassa onkin tehdä poliittisen ajattelun kartoitusta.
Aika palata kansallispuistoon ja teltalle. Tulin tänne Tammijärven kylälle ostoksille. Hyttysmyrkyn tarve on melkoinen. Metsässä surisevia ystäviä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti