Keminmaa, Kemi
Kohtalo leikkii joskus lapsillaan. Minä vanha pakana löydän taas iloa kirkoista ja oikein kukkoroin. Ensin Passio ja eilen sitten Keminmaan kirkon suntio järjesti minulle kysymättä majoituksen välipäiviksi. Kohtasimme Kirkon rappusilla. Hän oli tulossa avaamaan ovia pääsiäisen messuja varten. Minä poikkesin paikalle sattumalta, koska kirkko osui reitille. Aloimme jutustella (Oli nähnyt hienon yhdistelmäni) ja hetken perästä miekkonen puhui jo puhelimessa ja kyseli jäätaiteilija-ruumiskuskilta minulle sijaa Peikon kodasta. Halusi antaa, kun olen tällaiselle reissulle lähtenyt.
Yösijan järjestyttyä Suntio kertoi hieman itsestään ja kirkosta. Kirkot nättejä kuin vanhat kirkot aina.(Uusi kirkko noin 200 vuotias ja vieressä keskiaikainen kivipyhättö.) Mies itse mielenkiintoinen. Luontoihmisiä hänkin, mutta myös taiteilija. Esitteli tekemiään, tai suunnittelemiaan metalli- ja lasitöitä. Hienoja kynttilänjalkoja, sekä kastemalja. Kertoi myös laulavansa ja konsertoivansa. On Hynnisen opissa, joten ei liene aivan tuhkakurkku lurittelija. Kaikkineen miellyttävä mies ja kohtauspaikka hieno.
Lyhyen turinan jälkeen lähdin kodalle. Kota sijaitsee Kalinkankaan hiihtokeskuksen kupeessa, hieman syrjässä ja kuusten suojassa. (Keskukseen olin joka tapauksessa menossa etsimään tulistelupaikkaa yösijaksi, mutta privaattikotaa en osannut toivoa.) Ensin kävin keskuksella hakemassa avaimen. Jäin tietenkin suustani kiinni. Tulimme puhuneeksi pikku viinatuikuista nuotion äärellä ja minä hieman manasin kun ei tuikkupulloa ollut mukana. Mikäpä mukavampaa porontaljoilla loikoessa, tulen kajossa, kuin tipauttaa kupponen unen alle. Onnen päivään kuului eräs keskustelijoista, joka hieman myöhemmin tuli perässäni mainitsemaan, että hänellä saattoi tuollainen pikku rommipotti olla. Kaupan hinnalla siitä luopui ja salaliittolaisesti myhäillen erosimme. (Tuli vielä myöhemmin käymään jutulla. Ei kuitenkaan jäänyt pottia korkkaamaan.)
Illan tummuudessa sitten muistin kiittää elämää. Totia kuksassa, sätkä suupielessä, tulet, taljat, varjot ja hiljainen humu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti