Kemi, Tornio, Kemi, Ii
Iin Seolla ukot juoruavat ja tappavat päivää. Juovat keskaria ja laittavat asiat järjestykseen. Työelämä, maataloustuet, kalastus, eläkkeet, kerjäläiset ja venäläiset. Rasismin vastainen kampanjointi kantaa täälläkin hedelmää. Puhutaan ryssistä ja mustilaiskerjäläisistä, kehutaan heidät rosvoiksi, mutta aika ajoin joku muistaa sanoa, että "kyllä niihin kansoihin kaikenlaista yrittäjää mahtuu, kun mahtuu meikäläisiinkin". Kommenttia myönnellään, tehdään siitä vitsiä ja jatketaan. Jos oikein riehaantuvat, vaikenevat äkisti ja vilkaisevat varovasti tänne nurkkapöydän suuntaan. Ja alkavat sitten taas.
Viimeyön pötkötin Ii-joen varrella, voimalan patovallin kupeessa. Kuuntelin veden kumua, jään valitusta ja helinää, joutsenia ja outoa rastasta. Taas tienpäällä. Oli vaikea uskoa halanneeni pöllöstä vain joitakin tunteja aikaisemmin.
Tyttö saapui kiirastorstaina Kemiin ja pääsiäisen saimme valua ajassa kahdestaan. Paljoa emme tehneet. Pussailimme ja huokailimme, kävimme kävelyillä ja vierailimme Raijan luona Torniossa. Outo ja kaunis, hiljainen pehmeys yhdessä. Pitkä ero näkyi. Niin vähän aikaa yhdessä, niin paljon sisällä. Onni kuitenkin nuo muutamakin päivä, onni toisen olemassaolo.
Olen usein kuullut kommentin, että reissuni on kunnioitettava, mutta puolisoni on tarinan sankari, se "kova jätkä". Totta, niin totta. Eikä ole sanoja sitä kuvaamaan.
Haikea oli saattaa kumppani maanantaina juna-asemalle ja junaan. Ei enää kauaa kotiin paluuseen, mutta joku hetki kuitenkin. Hiljaiset suukkoset, rohkaisevat hymyt, rutistus. Sitten pöllönen lähti junan matkassa etelään ja minä hyppäsin pyörän selkään. Lähdin hiljalleen perään. Simon kohdalla Hiiripöllö istahti kuusenlatvaan ja minä sanoin mielessäni "tervehdys taas rakas, aina mukanasi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti