Saariselkä
Lähtö täältä Ivaloon viivästyi jälleen. Tänään oli aie lähteä, mutta en päässyt. Tuli taas maisteltua hieman Panimo majatalon tisleitä ja turistua aamuun asti. Sadepäivä muuttui pyörämatkailusta Hemmingway-tyyliseen oleskeluun ja hitaaseen lähdön valmisteluun.
Toden sanoin olen nauttinut näistä joutilaista ja passatuista päivistä. Huoneeni on vaatimaton mutta mukava, miesten saunavuoro antoisa ja pikku hiljaa olen taas tutustunut ihmisiin. Kaikkinensa olen ollut kuin kuvitelmissani olivat 20, 30 -lukujen matkailijat periferioissa. Cintonig ja whisky ovat vain vaihtuneet lapin viinaan ja maltaaseen, safariasu fleeseen ja reisitaskuhousuihin. Muuten olo ja meininki kai saman sisältöistä. Ulkoelämää, tai omaa luovuutta, ruokailut ravinteleissa, illalla sitten baariin sosiaalistumaan. Puupöydät ja takka, tumma sisustus, baarin henkilökunta rennon mukavaa ja kaiken nähnyttä, ajan iskelmät ja tiskin yllä katossa luodinreikä. ("Asiakaspalaute" nauroi omistaja ja kertoi kuinka joku paikallinen oli tullut selvittämään välejä toisen mokoman kanssa. Haettu ei ollut paikalla ja miekkonen päätyi uhkailemaan omistajaa. Tämä tinttasi pahalaista reilusti turpaan ja siinä hötäkässä ase laukesi ja luoti porasi merkin peltiin. "Oli se ainakin vireessä, se pyssy". (Tiedä tarinan toden perää, mutta komea kuulanreikä katossa on.) "Ei täällä kuitenkaan portsaria tarvita, yleensä täällä on rempseän hyvä meininki." (Sen uskon, vaikka koinkin vain väliajan elämää.)) Täällä muut turistit puhuvat mitä puhuvat, juopuvat ja hoippuvat sitten läheiseen karaokekapakkaan, tai yökerhoihin. Pitkäaikalaiset ja minä höpisimme paikallisten ja baarin väen kanssa kalastuksesta ja metsästyksestä, urheilusta ja kunkin elon polusta. Kuka joi muutaman, kuka mitenkin. Kun tarve oli täynnä, niin ylös ja ulos. Kiirettä ei ollut. Kun unohdin vastapäisen kylpylähotellin ja sen hyörinän, niin saatoin kuvitella vaikka tarkastaja Ankardon nuokkumaan nurkkapöytään. Niin irti ajasta pääsin. (Olen onnellinen, kun olen täällä nyt, enkä ruska-, tai hiihtosesonkina. Silloin täällä on kuulemma hulinaa yli kaikkien kestokyvyn. Etelästä tänne aikoinaan paennut baarimikko matki loistavasti matkaurpoja, jotka pukevat hassut peruukit päähän ja kirmaavat paikalle sekoilemaan.)
Yksinäiselle kulkijalle tämä oli taas hyvä kokemus ja paikka, jonne ehkäpä talvella piipahdan uudelleen hämyilemään ja kumoamaan tuopposen. Ainakin löysin uuden puolen näistä paikoista. Sesonkien ulkopuolella nämä lomahelvetit voivatkin olla aikas rentouttavia paikkoja. Sitä en olisi vielä äsken uskonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti