Markkinat

Syöte

Meillä oli Timon kanssa ajatus kävellä metsien poikki hänen kotitilalleen. Matka kuitenkin siirtyi tulevaisuuteen, koska mennyt rupeama on alkanut vaatia veroaan. Ruumis ja sielu huutavat taukoa, lepoa ja hiljaisuutta. Ainakin minulla huutavat niin, etten enää pariin päivään ole muuta huomannutkaan. Tänään tuli siten kauan kaivatun vapaapäivän vuoro. Tuntui oudolta herätä ilman kiirettä, pukea perusretkut päälle työverkkareiden sijaan ja lähteä kävelemään ulos ilman aikataulua. Samoin tuntui oudon huojentavalta saada olla yksin. Vaikka väki täällä on mukavaa, niin puolierakkona olen kaivannut malttamattomana tilaa ympärilleni. Parhaatkin tarinat ja elävimmät verbaaliakrobaatit saavuttavat määränsä, jos iloista pulinaa kestää aamusta illankoittoon kahden viikon ajan. Otti aikansa tottua ajatukseen, että tänään ajatuksille on tilaa ja voin kuulematta vain seurailla hetkien kulkua.

Puolilta päivin suuntasin Luontokeskukselle. Siellä oli markkinat, jotka jatkuvat huomenna tekojärvellä. kävimme jo yöllä Timpan kanssa katsomassa rosvopaistin valvojaisia. Ennakko oletuksesta huolimatta ne olivat muodolliset ja hieman puisevat, tärkeilevät. Olimme ulkopuolisia ja Timppa pienen virnuilun kohteena, vaikka meidät oli varta vasten paikalle kutsuttu. Valvojaisissa ei kuitenkaan ollut keskuksen väkeä, joten uteliaana hiippailin markkinapaikalle. Odotin väsynyttä kaupustelua ja muutamaa kymmentä turistia, sellaista pikkukylän pakkohauskaa, mutta yllätyin positiivisesti. (Niin yllättyi järjestävä porukkakin.)

Tilaisuus oli kyllä pienimuotoinen, vain puolenkymmentä kaupustelijaa ja näytteilleasettajaa, mutta ehkä juuri siksi perin lämmin henkinen ja tasokas. Yleisöäkin oli paikalle hankkiutunut useampi sata, arviolta puolentuhatta. Ja yleisö sai mitä ilmeisemmin sitä, mitä toivoi. Varsin miesvoimistelijoiden huiman humoristinen esitys herätti ihastusta ja pakollinen harrastajanäyttelijöiden kotiseutuironia osui kohdalleen. Käsityöläisten asenne ilahdutti minua kai eniten. Jokainen mutisi vaatimattomana olevansa vain harrastelumielellä askareissaan ja töiden laatu kelpaisi mielestäni vaikka kuninkaille. Hinnatkaan eivät olleet huimaavat. Eivät varsin huopatöiden. Naiset ottavat villansa omista lampaista, joten tuntitaksaa on aivan turha laskea. Tulos voisi masentaa. Tavaroista puusepän pössykkä ja huopatyöt osuivat herkkään kohtaan. Pössykkä kuin Vaahteranmäen Eemelillä, liipasin ja poksahdus kaiken kruununa. Sellainen vanhan romanttinen pikkumiehen unelma. Huopaiset norjan vuorenpeikot (vaikka tekijät kielsivät saaneensa mallia sieltä) toivat mieleen äidin norjan ja pikku huopapöllöset taas oman kyläpöllöseni kotona. Pössykkä sai jäädä vihtojen viereen roikkumaan, mutta huopahahmot eksyivät vahingossa matkaan.

Parasta tapahtumassa kuitenkin porukan henki. Paikalliset ja turistit sekoittuivat iloisesti keskenään ja tuntemattoman oli helppo soljua väen keskellä, osallistua jutusteluihin, tai vetäytyä sivummalle. Rosvopaistista vastannut nuori-isäntäkin osoittautui lopulta mukavaksi kaveriksi. Tuli peräti itse jutulle ja jo hetken perästä oli yhteistä harrastusta paljastunut sopivasti. Ei paha mies sittenkään. Itsellä oli muutenkin onni olla jo osin kalustoon kuuluva omituisuus. Keskuksen väki, hotellin ravintolapäällikkö ja raksakaverit antoivat hivelevän tutun ja "ei turistin" olon. Pienenstä se syntyy.

Pienestä syntyy myös yleisempi hyvä olo. Pikkuihmiset saavat aina sydämeni hykertelemään. Varsinkin, jos heillä on mukavaa ja välitöntä. Markkinoilla tirriäisillä selvästi oli ja mikä parasta siellä vanhemmat uskalsivat päästää pilttinsä seikkailemaan. Kotieläinten luona, kummallisten kanojen, ankkojen aasien ja muiden karvapörröjen seassa, mustikassa pihan vieressä ja aikuisten jaloissa piltit hihkuivat ja ihmettelivät, mutustivat lettuja ja seistä tollottivat. Eivätkä vain vaahtosammuttajan kokoiset, vaan myös pitkälti kouluikäiset. Pieni muksukaipuu iski, kun työkaveri saapasteli kentällä poikansa kanssa. roimat miehet, isompi ja pienempi.

Huomenna on vuorossa tukkilaisnäytöstä tekojärven rannalla. Tänään aloittelivat jo perustarinoilla, joita aidot, nykyään jo ukkoikäiset jätkät tarkensivat. Ennen huomista me lähdemme Timpan kanssa "sikailevaan" Siileen. (Tuli pikku kaljoissa töistä tänne. On helpompi lähteä kuppilaan kuin olla yksin seurana puheripulista kärsivälle luonnonlapselle.) Ajatus on kuitenkin tulla takaisin ajoissa ja olla katsomassa jätkiä aamulla. Nämä nykyisetkin "näytös"jätkät tuntuvat siksi reippaaan hymyileviltä ja näppäriltä.