Kokonaisvaltaisen uupunut olo. Joko minulla on paljon surkeampi kunto kuin kuvittelenkaan, tai sitten helle on uuvuttanut miehen huomaamatta. Eilen ja toissapäivänä pyörä kulki vielä jotenkin ja jaksoin poikkeilla pääreitiltä, mutta tänään oli työn ja vaivan takana päästä tänne luontokeskukseen. Vajaa parikymmentä kilometriä, aamulla ennen kunnon paahdetta ja silti mäet veivät helpon voiton. Mahdoin olla vastaantulijoista surkuhupaisa ilmestys, kun ylämäissä silmät pullottivat kaukana päästä, hengitys takkuili kirousten sekoittamana ja jalat löivät setsuuria. Mäkien päällä tuijotin kaukaisuuteen ja puhalsin pitkään pötkölläni hikilammikossa. Alamäissä olin vaarallisimmillani. Tärisevät jalat ja kädet, ei ohjauskontrollia, vaan puolitajuton nautinta levosta. Oikeastaan se oli peräkärry, joka ohjasi ja piti uralla ojan sijasta.
Tänään jos koskaan olen haaveillut moottorista. Hiiteen melutasot ja savukaasut. Helikopteri olisi mieluisin, mutta kyllä mersukin kelpaisi. Ah kaihoa, kun olen ohiajavia katsellut, jos hieltä olen mitään nähnyt.
Vaan valitus pois. Mikäpä on tien penkkaan pyörtyillä. Siellä on kaiken maailman möttiäisiä ja pusikoissa lintusia, joita katsella ja joista muodostaa väsynyttä lohduttavia harhoja. Eilen vietin pahimman paahteen siestaa suolammen rannassa, tapoin paarmoja (ei niitä liikaa ollut) ja torkahtelin unisavujen välillä. Hyvä se oli, vaikka muutaman kerran joku toinen koetti tunkea samalle apajalle paahdetta pakoon. (Eivät kuitenkaan jääneet.)
Toinen hyvä pysähdys oli Taivalkosken ja Syötteen teiden risteyksessä. Siellä Helsingistä paennut kioskin pitäjä kertoi olemisestaan. Hienosti kiroten hän kiitti paikallisia ukkoja, jotka kannattivat kioskia sossurahoillaan. "Vaikka keskellä ei mitään olenkin, niin korvauspäivänä keskaria katoaa metsiin lava kaupalla". Varmasti. Eilen sieltä katosi lähinnä limua ja jäätelöä. enemmän kuin kylmään ehti uutta laittaa. Kuusamon ja Syötteen turistit ja jokunen paikallinen lastensa kanssa.
Kioskin pitäjässä minua hieman huvitti hänen suunnaton lapin kehumisensa. "Me täällä tuntureilla". Joo, mäkiä on ja poroja, mutta kyllä Lappi on vielä jossain muualla. Ainakin minusta. Lapin rajoja tämä kai on. Ja pohjoisen tuntua sekin, että pakko oli pysähtyä ottamaan pakolliset porokuvat illalla, kun muutaman sarvekkaan porukka mutusteli tienposkessa horsmaa ja suoheinää, sekä pajun vesoja. Illalla kuukkeli kävi tervehtimässä, mutta ei sekään saanut minua uskomaan tätä rajamaata Lapiksi.
Tulin tänne Syötteelle oikeastaan työtä kysymään. Tänään menen puistoon yöksi, mutta huomenna, maanantaina alan kiertää paikkoja. Kioskin pitäjä kehui mahdollisuuksia olevan, mutta saa nähdä. Kesä ei ole sesonkia laskettelukeskuksissa. Jos edes jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti