Gamvik
Murunen saapui viimei kylään. Oikeastaan hän saapui lentäen Ivaloon, josta kävin Roin kanssa, Ulfin autolla hänet hakemassa. Parasta näin. Ensin oikein miehissä vaimon hakuun ja sitten takaisin. Seitsemän tuntia ajoa suuntaansa yli tuntureiden, vuonojen viertä ja laaksojen pohjia aina toiseen valtakuntaan asti. Menomatka vitsaillen, piloja tehden, äijien huoneessa kuorsaten. Takaisin sitten hieman säädyllisemmin (vaikka vähän pilaillen), vauhdikkaammin ja hiljaisemmin miettein.
Lentokentällä tuntui oudon mukavalta halata ja muiskauttaa pieni pusu. Matkalla olo oli jo mukavan kotoisa ja kun tänne Gamvikiin illasta saavuimme, oli tunne kuin lempeä pyörremyrsky ja raukea levollisuus yhtä aikaa. Kuin ei päivääkään erossa ja silti jälleen huomasi kuinka kauhea ikävä on ollut. Ilo ja riemu, tuttuus ja pysäyttävä rentous.
Hetkeen ei taas tiennyt kuinka päin onneltaan olisi.
Sitten ne pehmeät sanat, toisen ihon lämpö ja kosketus, puoliavoimet huulet, raukea hymy, hengitys, huokaus, sanaton ykseys. Sinisen hämärä huone ja kaikki sen ulkopuolella kadonnutta, merkityksetöntä, olematonta. Alkuparatiisi jaTsehovilainen kupla.
Tänään nukuimme pitkään. Kävin aamulla ruokkimassa hevoset ja painuin suoriltaan takaisin murusen viereen. Alkuillasta kävimme yhdessä laittamassa loimet otuksille (Tie talliin on niin liukas, että sen voi unohtaa) ja osallistuimme sitten kylän koulun joulujuhlaan. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta olen iloinen että sain tarjota sen elämyksen pöllöselle. Suoraan kylähengen ytimeen ja hilpeään oloon. Kakkusia, pikku esityksiä (joista lasten parodia paikallisista persoonista ja kylähulluista oli ulkopuolisellekin mainiota viihdettä), sekä tietenkin muutama jo tutuksi tullut ihminen, joille ylpeänä esittelin tyttöni.
Lyhyen mutta täyteläisen päivän kruunasi Harald, joka tulla pölähti tupaan illan päätteeksi. (Täkäläiset tulla kopsuttavat sisälle sen kummemmin ujostelematta. Samaa perhettä kun ollaan kaikki. Jos haluaa olla rauhassa, niin laittaa oven lukkoon. Sitä varten se lukko on.) Äijä kävi vain pikaisesti tuomassa lahjaksi joulupurtavaa, neljä kuningasrapua, ja lähti sitten yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Olin onnellinen ravuista, mutta yhtä kiitollinen siitä, että puoliso pääsi heti näkemään tämänkin hyvän.
Huomenna jatkuu taas arki. Meille saapuu asiakkaita Singaporesta ja käymme sitä ennen viemässä suomen tuliaisia Sjöllefjordiin Pialle. Kuherteluaika jää lyhyeksi, mutta pääasia että murunen on täällä ja onhan näitä päiviä vielä jäljellä. Onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti