Kaamostauti

Gamvik

Taitaa olla minuunkin iskemässä kaamossairaus. Pahasti näyttää siltä, vaikka oireet ovat melko mitättömät ja saattavat johtua myös elämisen muodosta täällä. Tauti on sellainen, että päivisin olo on kuin murmelilla ja mieli tekee vain pötköttää puolihorteessa vällyjen välissä, mutta illan tullen silmät alkavat hehkua ja uni katoaa pölyisen pään sisältä. Sitten sitä vain tollottaa kattoa, tai käy kävelyllä, pikku palasella, kuuntelee tuulen ulvontaa ja ihmettelee elämän meininkiä. Tämä on aika yleistä oirehdintaa täällä. Päin vastoin kuin kuvittelisi, niin paikalliset eivät oikein osaa nukkua kaamoksen pimeydessä. Unilääkkeitä katoaa koteihin peräkärryllisiä ja silmäpussit venyvät. Väki käy totaalisen puolivaloilla päiväajat, mutta yöllä sitten puolikylää kävelee pitkin raitteja, tai pyörii varjoina ikkunoissa. Melkoinen lyhytelokuvan aihe tämäkin.

Oma tautini voi kyllä olla aivan tavaksi tulleesta rytmistäkin kiinni. Aamulla aikaisin ylös ja töihin, väsynyttä puuhastelua (joskus pikku päikkäreillä katkottuna) heposten iltaruokaan asti ja vasta sitten oma-aika, mietiskelyt, kirjailut ja netissä ihmettelyt, tai murusen kanssa höpisemiset. Usein kello on yli puolen yön, ennen kuin pääsen pehkuihin. Ihme siis, jos väsyttää, mutta suurempi ihme on se, ettei uni tule juuri koskaan houkuttelematta. Yleensä makoilen aikani ja käyn välillä tupakillakin, tai kaakaolla ennen nukahtamista. Ja siitä ei ole sitten kuin pieni hujaus iloiseen herätyksen soittoon, murinaan ja koomaisen mörön aamutoimiin.

Ehkä tämä ei kuitenkaan ole kaamostautia, vaan ajan riittämättömyyttä, pientä stressiä ja asettumattomuutta. Oli mitä oli. Joka tapauksessa jatkuva kierto hetken hämärästä pitkään pimeään pitää olon pöpperöisenä.

Kaamoksessa on toinenkin taudin siemen. Lyhyiden päivien (sininen-, lila-, tai harmaahetki) ja kirkastaivaisten öiden valojen leikkiin on helppo jäädä koukkuun, eikä kurjien kelien uhkaava pimeyskään jätä romanttista sielua rauhaan. Jos minulla olisi mahdollisuus, niin viettäisin muutaman kirkkaan vuorokauden maastossa, makuupussissa, kameran takana ja imisin itseeni pohjoisen taivaan kauneutta.