Vain hetki edellisestä päivityksestä sain puhelinsoiton, joka pakotti palaamaan Riihimäelle. Hetkeksi, osallistumaan perheeseen,palaamaan vanhaan, jo vuosia sitten taakse jääneeseen. Ketutus oli melkoinen ja marssitahti Tuohikotista Kouvolaan kohtuullisen hyvä. Nostan hattua muruselleni, joka kesti narisematta matkan keskeytyksen (niin me silloin kuvittelimme) ja kovan vauhdin. Muutenkin teen kunniaa tytölle. Hän osasi paikkansa seuraavan viikon koettelemuksissa ja antoi tukea, vaikka en osannutkaan siitä silloin juuri kiittää. Kiitän myös Kouvolan konduktooreja, jotka unohtivat sääntökirjansa, ja auttoivat survomaan peräkärryn IC-junan eteiseen.
Aika Riihimäellä oli osa matkaa, mutta se oli enemmän henkinen mutka. Epätoivottu ja varsin tumma, mutta ehkäpä kuitenkin tarkoitettu. Varsin hengessä, mutta myös pyörämatkassa. Tuo aika vaatii sulattelua, mutta sen sanon, että kauneus kasvoi, kun suru liittyi yksinäisyyden seurueeseen. Ja sen lisään, että elän mainioiden ja kummallisten ihmisten ympäröimänä.
Kummallisuus näyttäytyi iloisena myös yöjunassa, kun siihen pohjanmaan aamu-usvan aikaan nousi vilpitön ja päälleen pudonnut, synnittömän oloinen nainen. Laiha, silmälaisipäinen, höperösti pukeutunut hippiäinen, jolla rahat eivät riittäneet matkalippuun. Lainasin tarvittavan osan. Konnari mutisi, etten sitä ikinä saa takaisin, mutta Oulun asemalla raha palasi. Ei olisi ollut väliksi, siksi hyvän tuulen viheltäjä nainen oli. Muuten junassa oli melko tyhjää. Muutama teini, ulkomaanmatkaaja, humalainen suomalainen ja mies, joka kiersi Joensuusta ouluun Tikkurilan kautta vain, jotta voisi tupakoida keskeytyksettä. Minä katsoin kesäyötä ja lakeutta.
Oulusta poljin Kiimingin kautta Arkalaan. Aamun skeittaavia poikia lukuunottamatta melko mitään näkemätön matka. Lähiötä kiiminkiin saakka ja sitten suota. Nautin kyllä. Olin iloinen, kun matka jatkui.
Arkalan jälkeen on kylä, jonka nimeä en muista, mutta jossa sijaitsee Arkala Center. Se on ulkoa päin vaatimaton, pihan takia rähjäisen oloinen vanha koulu. Sisällä tunnelma onkin jotain aivan muuta. Vaatimatonta, hiljaista, mutta siistiä, kohtuullista ja kaunista. Paikka on kolmen naisen yhteisyritys ja päätös pitää koulurakennus kylän väellä. Kaffela, hierontaa, majoitusta, kirppistä yms. Paikalliset ukot ovat antaneet remonteissa talkooapua He harrastavat aikansa kuluksi ja naisten iloksi. Vuoden vanha projekti etenee hiljalleen. Siellä, pentukaukaasin risteytyksen vahtimana oli hyvä pötköttää univelka pois. Aamulla otin muutaman valokuvan ja sain siitä lounaan. Parasta kuitenkin oli tutustuminen kahteen omistajista. Hiljaista puhetta ja hyvä olo matkaan.
Nyt pötkötän Pudasjärvellä leirintäalueella. Kävin miesten vuorolla saunassa, juttelin ja päivittelin, olin äijien kanssa. Hyvä päätös ruuhkaisen tien päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti